Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Maailma on suuri,
on paljon piilossa
Ei ole olemassa mitään mahdotonta
Kun vain uskaltaa
aukoo ovia
ja myöntää se, mitä on niiden takana
Oot parast mitä mulle voi tapahtuu,
Sen jälkee ku joku mut sai ahdistuu,
Mä tunnen et saat mut parantuu
katse kantaa odottaen ruudun taa
silloin rakkahin muistan vain sun
ja kello joka seinälläni raksuttaa
ei palasiksi päiviäni koskaan saa
ja pitemmiksi yhä aina vain ne käy
eikä vain sua vielä näy
En mä vielä sua päästä menemään,
katse kantaa odottaen ruudun taa
silloin rakkahin muistan vain sun
ja kello joka seinälläni raksuttaa
ei palasiksi päiviäni koskaan saa
ja pitemmiksi yhä aina vain ne käy
eikä vain sua vielä näy
En mä vielä sua päästä menemään,
En ennen kun kunnolla eletään,
joku voisi kai tehdäkin toisin,
ja luopuu paljon helpommin,
mut mulle se kuva on vain tyhjää.
Jos mä en tätä hetkee sielä nää.
Sus on kaikki mitä ikinä haluun.
Sä saat mut nauraan ja kyyneleet valuun.
Ja ois se vanhana hienoo, et voisin tarinan kertoo,
kuinka löysivät toisensa, sieluista kaksi kauneinta.
Ja kun vuosien päästä mietitään,
mitä sattui ja kuinka se menikään,
sua ilman mä muualla oisin,
toinen ja toisen kumminkin,
ja varmasti liikaa vaille jäänyt.
Soundtrackinä kaipaus ja sen syyt.
